Mukillinen kokista

Ennen join paljon light-colaa. Parin vuoden kokisaddiktiuteni aikana kaadoin kurkustani alas kokiksen muodossa varmaan tuhansia litroja mustaa juomaa. Sitä oli vaan aina ostettava. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli kuitenkin himojuonnin lopettaminen - ja niin myös tein. En ole joulun jälkeen juonut kolaa kuin kahdesti ja ajatus sihijuomasta vähän jopa ällöttää.

Tänään Helsingin Sanomat kertoi Paola Suhosen suunnitelleen Benelux-maissa myytävien kampanjakokisten purtelot. Etsin ympäri intternettiä kuvaa, mutta eipä löytynyt ei. Lisään kun löydän.
Kokiksen pullot ovat mielestäni ihania. Varsinkin nuo pienet lasiset, joihin ei enää Suomessa pahemmin törmää. Ulkomailla kokista tarjoiltiin usein parin desin lasipulloista ja niissä on sitä jotain entisaikojen karnivaalihenkeä, varsinkin kun colaa juo pillillä. Siihen vielä hattara, niin voisi olla huvipuistossa.

Päivän paras

Hah! Satuinpa toista kertaa katsomaan Maikkarin uutta Luukusta lukaaliin -ohjelmaa. Tämän iltainen jakso huipentui siihen, että vuokrakämpänsä remonttiryhmän käsiin antanut Kamilla haukkui lopputuloksen pystyyn.

Tyhjästä on vaikea nyhjäistä, mutta kun formaattina on se, että asunnon omistajalta ei pahemmin kysellä toivomuksia, voi hutilyöntejä toki tulla.

Mutta suurta ärsytystä minussa television katsojana kyllä aiheutti tämän Kamillan reaktio. Tarvitseeko heti kiroilla, arvostella ja valittaa lopputuloksesta? Ja vielä tuossa maikkarin tekstissä uhota, että takuulla myy kaikki kalusteet pois. Lisäksi neidin valitukset olivat vähän ristiriidassa, sillä hän olisi toivonut asuntoon lisää värejä, mutta keittiön punaiset kaapit olivat kuulemma "vähän kamalat".

Eikä kämppä ollut kamala, ihmettelin vain vähän sitä parvi-ratkaisua, mutta muuten huone oli viihtyisä - ja erityisesti valoisa. Parannusta oli edelliseen kämppään verrattuna kyllä tapahtunut.

Kiittämättömyys on vaan maailman palkka. Pointseja ohjelman tekijöille silti :)

Kuva: MTV3 / Luukusta lukaaliin.

Jokakodin Kermasavi

Saimaa-sarjan Cobalt Blue 3,5 litran kulho kustantaa 73,50 e.

En omista ainoatakaan Kermasaven valmistamaa astiaa. Osittain siksi, että en yhtään pidä Heinä-sarjasta, jonka tuotanto on nyt (onneksi) lopetettu. Kermasaven uutuus, Paola Suhosen suunnittelema Saimaa-sarja on ihanan näköistä. Ei se kyllä ylitä Taika-ihastustani, mutta tarjoiluastioina Saimaa kyllä sopisi minun kahvi- tai ruokapöytääni tarjoiluastioiksi. Tarjoiluastioita Saimaasta löytyy neljää kokoa ja neljänä eri värinä. Itse voisin ottaa vaikka jokaista väriä kotiini, sillä värit ovat sekä herkkiä, että vahvoja.

Väri on grey, halkaisija 27 cm ja hinta 30,50 e.
Aqua 0,7 litran pieni söpö kulho maksaa 21,90 e.

Kuvat ja tuotteet: Tulikivishop

Seinälatva

Rrrrrakastan Mikko Laakkosen suunnittelemaa Latva-naulakkoa. Nyt Laakkonen on kuitenkin suunnitellut lattianaulakolle seinälle kiinnitettävän version. Sitä saa näköjään tilattua Finnish design shopista 210 euron hintaan.

Mulla olis tälle paikkakin tiedossa. Tänne sopisikin paremmin tuollainen seinämalli.

Ihkut tapetit.

Pysytään nyt vielä seinillä. Olen lähdössä Kaupunkiin ostoksille ja kyläilemään, mutta pakko postittaa ajatuksia tapeteista, kun siellä seinillä ollaan jo jonkin aikaa oltu.

BoråsTapeterin tapetinvalitsijakoneella olen leikkinyt usein. Tässäpä mallistosta sellaiset, jotka kelputtaisin ainakin yhden seinän tehosteiksi.

Vasemmalla räiskyvä malli Anno1905:stä ja oikealla rauhallinen Etage.

Vasemmalla Florasta ja oikealla Orient.

Nämä molemmat ovat Hanna-mallistosta.

Sivuston valitsijakone on muuten mukava, sillä tapetteja voi "kokeilla" useampaan huoneeseen ja samalla näkee myös tapetin kuvioinnin mittasuhteet. Borås-tapetteja myy Suomessa ainakin Värisilmä ja hinnoista en osaa sanoa kyllä mitään. Mahtavat olla arvokkaita.

Olen näköjään ihastunut suuriin kuvioihin. Huomaako sitä? Ehkä tässä se johtuu myös siitä, että isot kuviot näkyvät kunnolla tietokoneen näytöllä, mutta kaupassa saattaisi tulla toisiin ajatuksiin.

Pink is (not) hot

Talossamme on vaaleanpunainen huone ja keskellä on tällainen ruusuboordi. Vaaleanpunaiset tapetit ovat vähän rispaantuneet ja boordikin on paikoittain nähnyt jo paremmat päivänsä. Huone on pieni. Vain rapiat 11 neliömetriä. Muuton jäljiltä huoneeseen kärrättiin tietokonepöydät ja ikivanha korituoli viihdyttämään taloon irtaimistoon kuulunutta irtokaappia.

Meillä on avokin kanssa diili, että remppaa aloitellaan toukokuussa. Ensimmäisenä remonttilistalla onkin juuri vaaleanpunainen huone. Todennäköisesti huoneesta tulee työhuone, johon pitäisi saada kunnolla pöytätilaa, hyllyä ja kivoja jippoja.

Ymmärtääkseni vaaleanpunaisen huoneen tapetit ovat lähes alkuperäiset, mutta en yllättyisi vaikka pinkin tapettikerroksen alta paljastuisi palasia edellisiltä vuosikymmeniltä.

Rakastan kirjoja!

Katsokatsokatso! Kirjat ovat ihania ja vanhat kirjat vielä ihanaisempia. Tässä sisustussuunnittelija Deborah McLean on uusiokäyttänyt vanhoja kirjoja. Kaunis idea, mutta ei liene kovin käytännöllinen. Jos tästä innostun ottamaan kopin, niin taidanpa jatkokehittää ajatusta vielä. Miten ihania kirjoja vaan raaskii tuolla tavalla repiä...

Via: Desire to inspire, kuva: Halley Resources.